Alanmiehet

Toyota Hi-Lux

Toyota Hi-Lux

 Tarinasta tuli niin pitkä, että päätin tehdä pari väliotsikkoa. Väliotsikot löytyy tosta vasemmalla olevasta listasta.

Aloitin myös päivämäärien lisäämisen tarinaan, niin ei tarvitse kaikkea lätinää lukea uudestaan.

 

Tarinaa

Tarinasta ei ole ”ennen” kuvia, mutta laittelin niitä ”jälkeen” kuvia tänne.

Alunperin Hilux tuli muutama vuosi sitten vaihtokaupalla. Kyseessähän on vanha kompura-auto, joka oli liki tiensä päässä. Neliveto ei toiminut, koska toinen napalukko oli rikki. Kompuraa oli käytetty tiettävästi suoraan takakardaanilla, jossa oli pikalukitus. Pikalukitus oli kuitenkin jonkun ässän toimesta hitsattu kiinni ja siksi käytännössä kaikki mitä autolla oli ajettu oli ajettu etuperällä. Se osoittautuikin sitten ongelmaksi.

Kone oli laiska kuin venäläinen talonmies ja öljykin kelpas. Yksi kylmä iltapäivä hankintavuonna iski 2,4D koneen tyyppivika, eli mäntä rikki ja koneremppa saikin alkaa. Rempassa hyödynnettiin yhden palaneen Hiacen koneen osia ja saavutettiin kohtuu tulos, koska se edelleen toimii vuosien jälkeen. Remontiavusta kiitos STM-tiepalvelumiehelle.

Hytin kyljet oli sitä myötä ruosteessa, että autoon oli pakko vaihtaa lokarit ja ovet. Osat löytyi käytettynä ja nyt oli jo ehjääkin peltiä kyydissä. 

 

 Koska lokarit oli ehjät, piti toinen niistä pilata tekemällä siihen reikä snorkkelille. Snorkkeli on jo pelastanut ehkä parilta koneremontilta.

Rengastus oli alun perin se raaka 205/75-16 ja tolta se näyttää nykyään 7,50-16 kumeilla. Ensimmäisen "tahattoman" suo-upotuksen jälkeen tuli lapikkaiden osto aiheelliseksi. Lapikkaat toimi hyvin metsässä, mutta ei niillä paljoa tiellä kehdannu ajaa. Tämän jälkeen kadullekin piti saada isommat renkaat ja ostin 265/75-16 Hercules –kumit. Ei toimi sitten yhtään metsässä eikä vastusta pyöränpultin läpimenoa kun joku on avannut pyöränmutterit yöllä. Ei kai riittänyt varkaan tunkissa nosto kun ei lähtenyt renkaat matkaan. Yllättävän pitkälle pyörii muuton jarrurumpu tollasta liittymää pitkin.

Viimein alko rengasasiat saamaan oikean tolan ja kuuleman mukaan ostin ensimmäisten joukossa Goodyear MT/R 35/12,5-15 sarjan. Rengas toimii hyvin ja kantaa kohtuullisesti ton painosta autoa pehmeässä.

24.10.2004 Goodyearin puhdistumiskyky alkoi ottaa hiljalleen päähän, vaikka rengas kallioilla toimiikin todella hyvin. Ongelmaksi muodostui tilanne, jossa noustaan kurasta kalliolle. Pienikin luisto ja rengas oli tukossa. Päivitin rengastuksen 36/13,5-15 IROKkiin, pysyen 10" vanteessa. Todellinen korkeus Irokissa on  hieman ilmoitettua suurempi. Nyt ei ole enää puhdistumisongelmaa ja pito kallioilla on yhtä hyvä tai parempi. Mudassa rengas toimii kohtalaisesti, paljon paremmin kuin MT/R, mutta hävinnee kuitenkin perinteisille mutarenkaille.

Vakiovälitykset (4,56) on pitkän puoleiset 35 –tuumasilla kumeilla. Pystyy kuitenkin ajelemaan ihan kohtuudella. Ravijoen safarilla ajettiin noin puoli tuntia ja heti kun safari alko oikeasti piti koittaa miten Hiluxi keulii. No keuliihan se ja sitten tulikin etuperän vaihto ajankohtaiseksi. Samaan kohtaan hajos kai yksi Jeeppikin, me sentään päästiin ajamaan kotiin.

Seuraavan päivänä haettiin tallille yksi purku-HJ, joka sai luovuttaa Hiluxiin akselit. On muutoin kohtuu painava kiskoa tollasta pakettia trailerilla perässä ja toinen etunorra päätti antautua jarrutuksessa. Lapikkaiden aikaan tuntu tuo etupään maavara jotenkin vajaalta ja laitoin 2wd Hiluxin takajouset alle. Niistä vaan kuormalehti pois ja keula nousi sen 3 tuumaa. Aika pinkeehän siitä kuitenkin tuli. Nyt tilalle vaihdettiin orgisnorrat  ja loput latit jätettiin takavetosen pakoista. Tuli vähän matalampi, mutta toimii paljon paremmin. Nykyään jouset on jo aika väsyneet ja mutkalla väärään suuntaan. Mitähän sitä keksis?

24.10.2004 Uudet renkaat ei mahtuneet pyörimään, joten keräsin tallin lattialta kaikkein käyrimmät lehdet ja laitoin ne norran alle. Ryhtiä tuli kivasti lisää ja pyörätkin mahtuu paremmin. Samalla hitsasin rajoitinkumin vastineeseen vähän lisää tavaraa, jotta ei pyörä nappaa kiinni sisäänjoustossa.

Autossa oli aivan mätä ruosteen päälle kuidutettu lava, joka sai olla kyydissä kunnes yksi Transportteri teilas itsensä siihen. Vetokoukku poistettiin samalla, koska kolari mursi sen irti (bootie fab) ja se taas väänsi lavan pohjan mutkalle.

Koukun kun poistaa, niin äkkiä sitä alkaa taas tarviimaan. Vetokoukusta tuli irrotettava malli, joka laskeutuu noin 40 cm kiinnityksestä alaspäin. Kiinnityksestä tein samalla sellaisen, että voi Liftillä nostella ja saa liinan tukevasti kiinni. Irrotettavaan osaan vetäsin joutessani kuumasinkin pintaan. Malliesimerkki kappaleesta, jota ei pidä sinkitä. On vähän liikaa noita pieniä rakoja.

Lava projekti oli pakko ottaa työn alle kun pihan kersat luuli autoa ammutun tykillä. Eivät kai vielä tunteneet Japanilaista peltiä. Runko oli tässä yllättävän ehjä, vain viimeinen poikittaispalkki oli uusittava. Lavasta tuli teräsputkirunkoinen alumiinipellityksellä. Liian ohuet pellit ei kestäneet harrastusta ja ne vaihdettiin alumiini kyynellevyyn. Pohja tuli 28 mm vesivanerista, joka samalla jäykistää koko rakenteen. Takalaita tuli samasta tavarasta ja sitä voi käyttää liftin tai pyörän alla pehmeässä. Leimalla 265:silla ja helmapalkeilla oli lavan paino pudonnut yli 100 kg. Lokarit tein kiinnostuksen puutteessa parlokeista.

Lavaa tehtäessä tuli mieleen toi tankin sijotus. On melko matalalla siellä osittain hytin alla ja siinä on alkuperäisenä se kuraa keräävä panssarikin. Päätin nostaa tankin ylemmäs hytin ja sen pyöreän poikittaispalkin väliin.Lavan pohja kun nousi niin oli tilaa tankille ylempänä. Panssarin sai jäädä samalla pois. Suurin syy hommaan oli kuitenkin se akselinvaihdon jälkeen vinossa kulkeva kardaani. Askiratkaisun muuttuessa, tuli ongelmia kun tankki oli nyt taaksepäin tulevan voimaulosoton kardaanin tiellä. Tässä vaiheessa päätin heivata orgistankin pois ja keksiä jotain kätevämpää tilalle. Homma ratkesikin kun eteen tuli muovinen veneen tankki. Tankki on paikallaan ja pienen ihmettelyn jälkeen se löysi paikkansa auton oikealta puolelta lavan pohjaan kiinnitettynä. Täyttö tapahtuu lavan pohjaan tehdyn aukon läpi.

Helmat oli siinä kunnossa, että ne sai repiä käsin lattialle. Helman jäänteet poistettiin ja tilalle laitettiin 70 x 50 mm neliöpalkkia. Kestää nostaa helmoistakin liftillä ja samalla helma nousi vähän ylemmäs.

Jumissa niinkun aina.

Tämän näkönen se oli ilman puskuria ja omistajakin näyttää parhaan puolensa... Kummasti tulee kolhuja kun ei ole puskuria, aina joku oksa lyö parkkilmapun hajalle.

Puskuri tuli tiensä päähän. Ihme kun ei alkuperäinen peltipuskuri kestä työnnellä toisia autoja. Eipä nuo "pari" osumaa metsässä tietty auttanut asiaa millään tavalla. Karjaraudan pystyosa oli ruostunut niin ohueksi, että alareunan mutkat oli menneet nekin lommolle. Löysin tallin pihalta jotain putkea, jossa oli mutkat mukana. Siitä oikean mittanen pala ja mutkat päihin. Pystyosa syntyi jostain turvakaaren tapasesta ja taas on puskuria pitkäksi aikaa. Laitoin vanhat pystyosan alamutkat tuohon etujousien kohdille, jos se vaikka liukuis jostain yli ja avittais etenemistä. Toistaiseksi on nautarauta pysynyt paikallaan ja kestänyt kalliota vasten työntämiset.

Joku voi tietty kysyä mitä järkeä tehdä tollanen projekti. Vielä kun moni on sanonut, että Hiluxi ei ole edes oikea maastoauto. Vastauskin on selvä: Ei tässä mitään järkeä ole.

Tähän se sitten päättyi. Kuvasssa näkyy hyvin lyömätön tuplavaihteisto. Tuolla virityksellä lyötiin kampoihin monelle kilpurille. Monet osat on jo löytäneet tiensä muihn projekteihin.

Kori saa jäädä kummittelemaan tallin nurkalle.

Viimeksi päivitetty 18.09.2016

Putkirunko Kulmakorpi 27.8.2016 Klaperjaht 2016 Kilpeläisen muistoajot 16.4.2016 Punkan 40 20.2.2016